tiistai 3. joulukuuta 2013

Sadun taikaa

TALONPOIKA MIIKAN SUURI SEIKKAILU



Miika ja kumppanit


 
Olipa kerran kauan sitten pieni hökkelimökki. Siellä asui talonpoika nimeltä Miika. Miikalla oli lemmikkeinä kymmenen pientä kissanpentua ja viisi hevosta. Hän oli köyhä ja hänen talossaan oli vain vähän huoneita.
Vilho Velho oli ilkeä. Hän osasi tehdä taikoja ja muuttaa esimerkiksi ihmisten muotoa. Hän osasi lukea ihmisten ajatuksia. Hän pukeutui aina mustaan kaapuun ja käytti mustia nahkasaappaita. Vilho Velho ei pitänyt haltijattaresta.
Haltijatar Teresa oli vanha ja viisas haltijatar. Hän osasi muuttaa omaa muotoaan. Hänellä oli hyvä maine ja monet ihmiset pitivät hänestä tai jopa rakastivat häntä.
Prinsessa Maarit asui yksin suuressa kartanossa. Hänellä oli pitkät vaaleat hiukset ja suuret siniset silmät.
Taiteilija Jukka-Pekka asui suuressa talossa vaimon ja seitsemän lapsen kanssa. Hän järjesti usein juhlia ystävilleen. Hän teki työkseen lauluja.
Eräänä aamuna Miikan kotioveen koputettiin. Miika avasi oven ja siellä seisoi haltijatar Teresa. Teresa sanoi Miikalle hyvin surullisella äänellä ja kyyneleitä nieleskellen: ”Kuule Miika, sinun täytyy karkottaa Vilho Velho pois valtakunnasta, sillä minä en jaksa sen tyhmän moukan käytöstä ja epäkunnioitusta minua ja tätä minun valtakuntaani kohtaan.” Miika vastasi Teresalle: ”Minä suostun, koska samalla voin tavata jonkun mukavan naispuolisen henkilön ja sitten saada hänet kiinnostumaan minusta.” ”Voihan haltijattaren sauva, sinulla pyörii päässä naiset, naiset, naiset…!”, Teresa vastasi ja pyöräytti silmiään kohti kattoa.
Miika lähti ratsastaen kohti Vilho Velhon linnaa. Sitten hän saapui suuren talon pihaan. Hän koputti oveen. Oven avasi iäkkään näköinen nainen, joka sanoi: ”Hyvää iltaa, tarvitsetko yöpaikkaa?” Miika vastasi: ”Kyllä tarvitsen.” ”Herra on hyvä ja menee kolmanteen kerrokseen, oikean puoleinen huone, huoneen tunnus on C6, heti!”
Kävellessään portaita ylös hän näki iäkkään näköisen miehen, jolla oli kädessään kitara. Mies sanoi: ”Hei, minun nimeni on Jukka-Pekka.” ”Hei, minä olen Miika” Miika sanoi. Hän kysyi: ”Voitko sinä lähteä minun mukaani karkottamaan velhoa pois valtakunnasta?” ”Lähdetään heti”, Jukka-Pekka huusi innoissaan.
Miika ja Jukka-Pekka lähtivät ratsastaen kohti Vilho Velhon linnaa. Sitten he yllättäen näkivät kartanon, jonka pihassa seisoi prinsessa. Prinsessalla oli suuret siniset silmät ja pitkät vaaleat hiukset. Miika kääntyi katsomaan prinsessaa ja yllättäen hän tunsi rakastuvansa tähän. ”Hei, mikä sinun nimesi on?”Miika kysyi hyvin pelokkaalla äänellä. ”Minun nimeni on Maarit.” Miika veti syvään henkeä. Sitten hän kysyi prinsessa Maaritilta: ”Maarit, tuletko vaimokseni?” ”Kyllä tulen”, Maarit totesi.
Sitten Miika, Jukka-Pekka ja Maarit lähtivät kohti velhon linnaa. Lopulta he saapuivat tuon suuren ja mustanvärisen linnan pihaan. Yllättäen haltijatar Teresa ilmestyi tyhjästä heidän eteensä. ”Minä olen seurannut teitä koko matkan oman linnani taikapeilistä”, Teresa totesi. Sitten hän totesi tiukasti ja päättäväisesti: ”Minä menen karkottamaan Vilho Velhon, Miika varmistaa, että minä pysyn turvassa ja Maarit ja Jukka-Pekka vahtivat linnaa.”
Teresa ja Miika kiirehtivät linnan portaita ylös. Jukka-Pekka jäi kävelemään linnan ensimmäiseen kerrokseen ja Maarit toiseen kerrokseen. Sillä välin Miika ja Teresa saapuivat velhon työhuoneen oveen. Teresa heilautti valtikkaansa ja velhon ovi räjähti kymmeniksi kappaleiksi. Vilho Velho seisoi keskellä huonetta. Teresa muutti itsensä kissaksi ja lähti kävelemään kohti Vilhoa ja tämä lähti juoksemaan kauhuissaan pois huoneesta. Teresa muutti itsensä takaisin omaksi itsekseen.
Vilho juoksi kohti alakertaa, jossa Jukka-Pekka käveli edestakaisin ulko-ovien edessä. Teresa jahtasi Vilhoa ja ennen kuin Vilho ehti ulos ovista, Teresa heilautti valtikkaansa ja ovet menivät lukkoon.
Yllättäen Vilho heilautti omaa valtikkaansa ja sitten hän katosi. Maarit ja Teresa totesivat yhteen ääneen: ”Olipa reissu.”
Ja lopuksi haltijatar Teresan linnassa pidettiin hienot tanssiaiset ja kaikilla oli siellä oikein mukavaa.
Ja kaikki elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka.
Sen pituinen se.
Teksti Miika ja kuva Daniel, 7G

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti