Gisselbergien Pohjolanrinne

Gisselbergien perheelle Pohjolanrinne on tuttua tutumpikin paikka: äiti Tiina on käynyt koulussa yläasteen 1980-luvun puolessa välissä, perheen vanhin lapsi Nanna on päässyt 9. luokalta vuonna 2011, Claudia on tällä hetkellä 9. luokalla ja perheen kuopus Antonia 6. luokalla. Eikä tässä vielä kaikki: tyttöjen tätikin on kuluttanut tämän koulun penkkejä!

Vuonna 1983 Tiinaa jännitti tulla uuteen kouluun, jossa kaiken uuden lisäksi oli vielä isoja lukiolaisia. Oma luokka paljastettiin vasta ensimmäisenä koulupäivänä, joten koko kesän ehti jännittää tulevaa syksyä. Vanhemmat oppilaat olivat kyllä kertoneet koulusta monia juttuja.
- Päivänavauksista kaikki puhuivat etukäteen. Kerrottiin, että siellä pitää seisoa ja että aina joku pyörtyy. Minä en ehtinyt pyörtyä onneksi kertaakaan. Erityisesti mieleeni ovat jääneet Riihinmäen seurakunnan työntekijän Kielo Lunnasvaaran päivänavaukset, Tiina muistelee.

- Minä en ollut niitä hiljaisimpia oppilaita. Ehkä siksi pidinkin Sirkka Heleniuksen ilmaisuharjoituksista. Joulunäytelmä oli tärkeä juttu silloinkin yseille. Näyttelin intiaanityttöä Kapteeni Koukku -näytelmässä.

- Vaikutuksen minuun teki myös se, että Eeva-Reetta Mäsä kätteli oppilaitaan. Se tuntui juhlalliselta. Muistan, että Outi Sasilla oli tehokas tapa hiljentää pölisevät oppilaat, kuten minutkin. Hän nimittäin lähetti meidät samalle tunnille lukiolaisten kanssa. Kyllä nolotti. Mutta ei sitä tunnetta kauan muistanut.

- Paljon on koulu muuttunut 80-luvulta, Tiina toteaa. - Kun olin tammikussa täällä koulussa oppilaana Claudian sijasta, huomasin, miten paljon oppilaat saavat omaa ääntään kuuluville. Me emme ehdottaneet koskaan opettajalle, mitä jos tehtäisiinkin näin. Kuulostaa hyvältä, että opettaja ja oppilaat oikeasti keskustelevat. Samoin nykynuorten rohkeus ihmetyttää: meidänkin kuudesluokkalainen on jo kiivennyt päivänavausparvelle. Itse en olisi ikinä uskaltanut tehdä samaa!

Tiina on polarilainen edelleen; hän on mukana vanhempainyhdistyksen toiminnassa.
- Haluan tietää, mitä koulussa tapahtuu ja mitä siellä tehdään. Tästä koulusta vanhemmille välittyy hyvä yhteishenki. Tuntuu, että oppilaista oikeasti välitetään. Jos saisin johonkin puuttua, olisi ruokailu ensimmäisenä listalla. Jokaisen tulisi käydä syömässä joka päivä. Lisäksi harmittaa, kun Fronter toimii niin epäluotettavasti. Sisänsä sähköinen systeemi on hyvä!

  Yhdeksäsluokkalainen Claudia on viihtynyt hyvin Pohjolanrinteen koulussa. Hän aloitti täällä Suvi Matilaisen opetuksessa 6. luokalla. Silloin myös isosisko Nanna oli samassa koulussa. Nyt Claudialla itsellään on pikkusisko Pohjolanrinteellä. 
- Olen saanut hyvää opetusta ja paljon uusia kavereita. Nyt ysillä tuntuu, että ysit on oma tiivis porukkansa. Ripari ja joulunäytelmä ovat varmasti vaikuttaneet tähän, Claudia kertoo.
- Kahta asiaa muuttaisin, jos voisin: Ensinnäkin toivon, että olisin opiskellut jo kasilla fysiikkaa, kemiaa ja ruotsia paremmin. Toiseksi on tosi harmillista, kun meidän luokanvalvoja on vaihtunut joka vuosi. Minusta tuntuu, että se on vaikuttanut meidän luokkaan.

Antonia on perheen nuorin polarilainen. Isosisko oli jo heti alussa opastanut, että täällä ei kannata käyttäytyä ylimielisesti.
- Kertaakaan minua ei ole pelottanut. Vanhemmat oppilaat ovat olleet mukavia ja tulleet juttelemaankin. Täällä täytyy itse olla paremmin perillä aikautauluista ja paikoista kuin entisessä koulussa. Luokat ja opettajat vaihtuvat päivän aikana, mutta tunnille on ehdittävä ajoissa. Parasta on se, että välituntisin käytävillä saa olla rennosti.

Vuonna 2016 Gisselbergien perheen nuorimmainen sulkee Pohjolanrinteen koulun oven. Koulu on ollut silloin 23 vuotta tämän perheen elämää, pieniä taukoja lukuun ottamatta!