Elokuussa vuonna 1967 Pohjolankadun koulutalo, jonka nimi oli Riihimäen yhteiskoulu, tuoksui uudelta. Näkymä pääovista sisään tullessa oli avara ja moderni. Näkymä valloitti koulun uuden oppilaan, keskikoulun 4.-luokkalaisen. Taakse oli jäänyt vanha ja arvokas Kuopion yhteiskoulu, jonka kumisevat, pitkät käytävät olivat vielä hyvin tämän uuden oppilaan muistissa. Tämä uusi, erilaista murretta puhuva oppilas oli Helena Palavamäki, jonka rehtori Kalevi Huovinen oli suostunut ottamaan kesällä 1967 oppilaaksi yhteiskouluun.
- Ihailen tätä koulurakennusta edelleen. Tämä on vieläkin, vuonna 2013, moderni ja samalla arvokas. Muistan ihmetelleeni tuolloin ensimmäisenä syksynä sitä, miten opettajat seisoivat samalla tasolla oppilaiden kanssa. Kuopion yhteiskoulussa olivat käytössä vielä kateederit. Pohjolanrinne edusti jo 60-luvun lopussa uutta ajattelua. Lisäksi täällä oli pöytä ja tuoli erotettu toisistaan. Tällaiset konkreettiset asiat saivat nuoren tuntemaan, että tunnelma oli jollain tapaa läheinen ja oppilaat otettiin huomioon, Helena Palavamäki kertoo.
-Keskikoulun 4. luokka vastaa nykyisen yläkoulun 8. luokkaa. 5. luokan jälkeen haettiin lukioon, joka toimi samassa rakennuksessa. Tämän koulun lukioon vaadittiin kovimmillaan 8,5:n keskiarvo, ja samainen lukio oli aikanaan myös Hämeen läänin paras lukio.
-
Rehtori Kalevi Huovinen
ojentaa onnittelee tuoretta
ylioppilasta.
- Aloitin lukion vuonna 1969 ja pääsin ylioppilaaksi 1972. Ylioppilaskirjoitukset pidettiin juhlasalissa. Kello 12 koulun kanslisti tarjoili abiturienteille kahvia. Samassa juhlasalissa jaettiin myöhemmin keväällä ylioppilastodistukset.
- Lähdin heti seuraavana syksynä Helsingin yliopistoon opiskelemaan vieraita kieliä. Saksasta tuli pääaineeni, koska saksa on aina ollut minun kieleni. Äitini puhui myös saksaa; välillä keskustelimme hänen kanssaan kotonakin saksaksi. Opiskelin myös ruotsia, englantia ja ranskaa.
- Olin jo lukioaikana töissä Saksassa: ensin lapsenvahtina ja sitten myöhemmin vanhainkodissa, jota pitivät diakonissat. Minun tehtäviini kuului muun muassa lukea rukoukset saksaksi hartauksissa. Sitten opiskelujen aikaan olin töissä Baselissa ravintolassa, Wienissä sairaskassassa ja Tukholmassa turistioppaana. Opiskelin myös Tukholmassa, Münsterissä ja Freiburgissa.
- Olen kokeillut erilaisia töitä, mutta olen valinnut opettajan työn. Olen nimenomaan valinnut peruskoulun opettajan työn. En ole halunnut hakeutua lukioon, koska olen kokenut tämän perustehtävän tärkeäksi. Tässä työssä oppilaan näkee moninaisissa tilanteissa: paitsi oppitunneilla hänet näkee osallistumassa luokkaretkeen, luistelemassa liikuntapäivänä ja laulamassa Suvivirttä kevätjuhlassa, Helena pohdiskelee.
- Aloitin opettajanurani Porvoossa. Sieltä palasin Riihimäelle ja Pohjolanrinteen kouluun. Tänne oli helppo tulla opettajaksi, koska talo ja henkilökunta olivat tuttuja. Mieleeni on jäänyt, että en koskaan sinutellut rehtori Kalevi Huovista, joka siis aikanaan otti minut oppilaaksi.
Helena Palavamäellä on ihailtava taival pohjolanrinteeläisenä:
yhteensä 40 vuotta!
Paljon on muuttunut näiden vuosikymmenien aikana sekä oppilaan että opettajan näkökulmasta katsottuna. Ennen opettaja opetti ensisijaisesti luokkaa, nykyään oppilaat ovat yhä enemmän yksilöitä, mikä näkyy niin hyvässä kuin pahassakin. Olen muistuttanut itseäni jatkuvasti siitä, että minä olen täällä oppilasta varten, kasvatan ja opetan häntä. Olen halunnut olla aikuisen malli ja osoittaa, miten ristiriidat ratkeavat rakentavasti.
Kysyin Helenalta, mitkä kolme hetkeä hän valitsisi sellaisiksi, jotka ovat erityisesti jääneet mieleen oppituntien ulkopuolella.
On vaikea valita vain kolmea. Yritän kuitenkin. Ensimmäinen lienee se, kun pääsin ylioppilaaksi tässä talossa. Toinen hetki on se, kun sain vaihtaa täysin roolia: olin kevätkabareessa Unelma Kuorre, mallikoulun johtaja. Kolmanneksi urani tähtihetkiä ovat olleet erilaiset yhteistyöhetket kollegojen kanssa. Veimme esimerkiksi Paulan Suojan kanssa oppilaat tet-jakson aikana Saksaan. Niistä oppilaista on joistakin tullut opettajia, jopa saksan kielen opettajia!
Avarassa aulassa leikittelee keväisen auringon kajo. Haastatteluhetkemme on loppumassa. Haluaisin neuvon lehtorilta, joka on tehnyt opettajan työtä koko sydämellään 36 vuoden ajan.
- Tehkää tätä työtä ilon kautta, Helena Palavamäki toteaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti