Ulkona puhaltaa kylmä tuuli ja ihmiset ovat pakkautuneet yhteen, kuin lauma isokokoisia pingviinejä. Meteli on kova, eikä muiden sanoista tahdo saada minkäänlaista selkoa. Ihmiset seisovat liian lähellä ja yrität samaan aikaan vältellä sylkilammikoita ja maassa lojuvia purukumeja kellon valuessa tuskallisen hitaasti eteenpäin. Tämä on kenties tuttua? Luulisin, sillä tämä toistuu kahdesti päivässä.
Talven ja alkukevään ulkovälitunnit eivät ole mieluisa asia. Ihmiset liikkuvat käytävillä hitaasti eteenpäin vältellen ulos menemistä välituntivalvojan komentaessa taustalla. Pihalla seistään tiiviisti ryhmissä ja kirotaan sitä, että ei lämpötila ole voinut nousta viittä astetta tunnissa. Positiivinen asia ja päivän piristävä uutinen on kuitenkin aina satunnaisesti se, kun välitunnin saa viettää mukavasti lämpimissä sisätiloissa pakkasen takia.
Kesällä on ihanaa tuntea auringon lämpö. Oppilaat istuvat penkeillä, kaikki ovat iloisia ja muillakin välitunneilla on mukavaa olla ulkona. Ainut inhottava asia on kuitenkin koulun lähistöllä lentelevät ampiaiset. Hyönteiskammoisten on siis pysttävä valppaina.
Koulun uuden säännön mukaan eri vuosiluokkien oppilaiden on tultava ulkovälitunnin jälkeen tietyistä ovista sisään. Tämä on aiheuttanut ainakin yhdeksänsien luokkien kohdalla pientä närkästystä, sillä on turhauttavaa kävellä toiselle puolelle koulua välitunnin jälkeen. Lisäksi oppilaat myöhästyvät tunneilta useammin tästä syystä. Kuitenkin hyvä puoli on se, että enään sisälle siirtyessä tönimistä ja tuuppimista ei tapahdu.
Monien mielestä ulkovälituntien tulisi olla vapaaehtoisia. Jokainen kuka olisi halukas käymään ulkona välitunnin aikana, pystyisi tekemään sen itsenäisesti.
Julia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti